13.6.2012

VÄRIEN VALITSEMISEN ILO JA TUSKA

Jos minun pitäisi valita harmaan ja valkoisen lipaston välillä, päätöksen tekeminen olisi minulle helppoa. Mutta jos minun pitäisi valita lipastolle väri kymmenestä tai kahdestakymmenestä väristä, niin siinä vaiheessa päätös olisi jo huomattavan paljon vaikeampi. Ja vaikeammaksi se menee, mitä useamman värin voi yhdistää samaan huonekaluun. Sitten vielä vetimien valitseminen...

Värivaihtoehtojen runsaus antaa erittäin paljon mahdollisuuksia ja auttaa löytämään huonekalu, joka sopii omaan sisustukseen ja tyyliin. Mutta samalla vaihtoehtojen määrä lisää tuskaa. Itselleni on vaikeaa ja hidasta päättää huonekalujen värit. Tykkään yhdistellä ja kokeilla uusia värikombinaatioita, mutta samalla tulee helposti epävarma olo. Onko tämä jo liikaa? Tuleeko tästä rauhaton? Onko värien kontrasti liian suuri?

Haasteellisuus piilee siinä, että lopputuloksen näkeminen on vaikeaa, varsinkin jos valittua väriyhdistelmää ei ole aikaisemmin testattu. Yksivärisen huonekalun valitseminen, josta löytyy aikaisempaa kokemusta, on yleensä varma valinta. Mutta persoonallisempi vaihtoehto vaati rohkeampia valintoja.

Värien valitsemiseen auttaa esimerkiksi huonekalumallistojen valmiit värimallit ja niiden kanssa mallaaminen ja yhdisteleminen. Joskus asiakas tulee myymälään tapettirulla kainalossa ja se on erittäin hyvä apuväline silloin kun tapetin ja huonekalun sävymaailma tulisi sointua yhteen. Värimallien lainaaminen on suositeltavaa, jos valitseminen tuntuu vaikealta. Sisustuslehdistä saa myös hyviä vinkkejä erilaisista värikombinaatioista ja niistä saa myös uusia ajatuksia pinttyneille tottumuksille.

Tässä pari esimerkkiä, kuinka erilaiselta huonekalu näyttää riippuen värityksestä ja vetimistä. Niin ja kyllähän tuo teksti kaapin ovissakin vaikuttaa hyvin paljon.

Vasemmalla puolella oleva lipasto on pintakäsitelty perusvahauksella ja laatikoissa on puunuppivetimet, jotka on käsitely samalla tavalla kuin lipasto. Oikealla puolella sama lipasto on väriltään antiikkipatinoitu Stone (vihertävän ruskea) ja kansi on Cire Anglais (keskitumma vahaus). Laatikoissa on kuppivetimet  ja niiden yläpuolella metalliset etikettihelat. Aputasoissa on maalatut puunuppivetimet.

Ravintolakaappi vasemmalla puolella on pintakäsitely perusvahauksella. Oikean puoleisen kaapin väri on antiikkipatinoitu Provencen harmaa. Lisäksi oviin on maalattu teksti Café de Paris. Molemmissa vaihtoehdoissa on hasukat 50-luvin frigo vetimet.

Huonekalumessujen sietämätön keveys

18.9.2011

HUONEKALUMESSUJEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Rakastan messuja! Tykkään messuista sekä näytteilleasettajana että vierailijana. Messut kuuluvat työhöni ja traditioksi ovat jo muodostuneet Habitare- ja Pariisin Maison & Objet -messut. Nyt nämä messut osuivat lähes päällekkäin, jolloin lähdin suoraan Pariisista Messukeskukseen.

Habitaressa käynti herätti ajatuksia, eikä pelkästään positiivisia. Tietysti Pariisi, sekä kaupunki että messut, vaikuttivat vielä voimakkaasti tunnetilaani, mutta ei se vain johtunut siitä. Miksi Habitare ei pystynyt säväyttämään huolimatta siitä, että ollaan eletty sisustamisbuumia monta vuotta? Jotain puuttuu! Tunnelma?!

Sehän on kivaa kulkea messuilla kriittisenä tarkkailijana, kun itse ei osallistu eikä tarvitse pelätä että kritiikki osuu omaan nilkaan. Mutta, mutta... Liikaa oli ständejä, joihin ei oltu satsattu. Monella osastolla puuttui esimerkiksi valaistus, mikä kyllä heti vaikutti ständin olemukseen. Osalla näytti siltä, että osaston rakentaminen oli jäänyt kesken. Oli joko  fuskattu tai säästetty. Kyllä pienelläkin budjetilla saa mieleenpainuvan ständin! Ehkä kyse onkin viitseliäisyydestä ja intohimosta - tai ise asiassa niiden puutteesta - kuin rahasta. Osallistutko messuihin kantamalla tavarat viime tingassa omaan loossiinsa, jonka jälkeen lasketaan tunteja milloin voi / saa / kehtaa poistua? Vai haluataanko olla kekseliäitä, säväyttää ja viedä idea loppuun asti?

Kiinnitin huomiota myös siihen, että ständit näyttivät kutistuneen viime vuodesta. Meneekö näillä firmoilla nykyään huonommin? Enpä usko, että kaikkien kohdalla näin on. Ehkä kyse on siitä, että mikäli iso messuinvestointi ei maksa itsensä takaisin, niin ei kannata satsata. Monella yrityksellä on nykyään valtavan hienot myymälät hyvillä paikoilla esimerkiksi Helsingin keskustassa. Kannattaako myymälää siirtää / rakentaa myymälä messuille viideksi päiväksi? Erityisesti, jos ei ole esitellä uusia tuotteita tai jotain uutta lähestymistapaa?

Kyllä minulla kävi mielessä myös se, että ketä varten Habitare messuja järjestetään? Omasta hyvin suppeasta näkökulmasta katsottuna, niin en minä voi sieltä hakea huonekaluihin liittyvää yleiskatsausta eli miltä Suomen huonekalutarjonta näyttää. Ei Habitataresta saa läpileikkausta Suomessa tarjolla olevista huonekalutyyleistä, -firmoista tai trendeistä. Vai saako? Olihan siellä yksi ständi joka oli kooltaan ylitse muiden. Ehkä tilanne on juuri siltä miltä se messuilla näytti (huonekalujen osalta), mutta minä en vain ole valmis tilannetta hyväksymään?

Ehkä messujärjestäjäkin voisi olla hieman itsekriittinen. Suomi on pieni maa, taitaa olla liian pieni jokavuotuisille messuille. Myös messuorganisaation hinnoittelu on raaka. Mielestäni nyt Habitaren pitäisi hieman profiloitua ja miettiä kenelle messut on suunnattu ja kenet halutaan mukaan näytteilleasettajaksi. Kun on pienet messut ja paljon osastoja ja erikoisalueita, niin riskinä on että Suomen ainoat sisustusmessut menevät liian pienimuotoisiksi. Huonekalumessuista ei oikein voi puhua.

Pakko alleviivata, että Habitaresta löytyy paljon katseltavaa ja ihmeteltävää. Löytyy erikoisosastoja, kilpailuja, uutta designia, ekoinnovaatioita. Se on kuitenkin oma maailmansa ja näillä osastoilla on omat tavoitteensa. Nämä osastot ovat vahvasti esillä mediassa. Olisi hienoa, jos ”tavalliset” osastot olisivat riittävän mielenkiintoisia ylittääkseen mediakynnyksen.

Mutta kyllä messuilla paljon hyvääkin löytyi! Ensinäkin kollegojen kanssa kiertely oli hauskaa ja mukavaa vaihelua. Ensimmäisenä päivänä oli varsin mukavasti ihmisiä liikkeellä, vaikka se oli ammattilaispäivä. Se on hieno juttu, mikä osoittaa että messut ovat tärkeitä ja ne kiinnostavat! Uudella Trash- osastolla oli muutama mahtava oivallus, jotka säväyttivät. Sekä idea että toteutus!

Näillä ajatuksilla kohti ensi vuoden Habitare messuja! Kuka tietää osallistunko palautteen antajana vai saajana? :-)

Heidi Kangas

Kamera ei ollut mukana Habitaressa, joten tässä muutama kuva Pariisin messuilta. Kuvissa on Batelin ja Félix Mongen huonekaluja.